7. Solujen lisääntyminen

• Lisääntymistä on suvullista ja suvutonta.
  
•  Suvullisessa lisääntymisessä sukusolut eli muna- ja siittiösolut yhtyvät. Esimerkkinä suvuttomasta lisääntymisestä on tohvelieläimen jakautuminen jossa syntyy kaksi uutta yksilöä jotka ovat emoyksilön kaltaisia.
   
• Solujen jakautuminen mahdollistaa uusien solujen muodostumisen, jolloin vahingoittunut kudos voi parantua. Esim. haava paranee solujen uusiutumisen ansiosta.
  

 Solun elämänkierrossa on välivaihe, tumanjakautuminen ja soluliman jakautuminen.

Välivaihe: DNA kahdentuu
Tumanjakautuminen: neljä eri vaihetta esi-, keski-, jälki-, ja loppuvaihe.

1. esivaihe (profaasi): Tumassa kromatiinirihmat pakkautuu yhä tiivimmin kromosomeiksi. Jokainen kromosomi kahdentuu, sentromeerin kohdalta sisarkromatidit ovat kiinnittyneet toisiinsa. Tumajyvänen häviää ja solulimassa muodostuu tumasukkula. Esivaiheen jälkeen tumakotelo häviää.
   
2. keskivaihe (metafaasi): Sukkularihmat kiinnittyvät kromosomienm sentromeerikohtiin. Kromosomit menevät sukkularihmojen vetäminä solun keskitasoon ja asettuvat riviin.
   
3. jälkivaihe (anafaasi): Sisarkromatidit irtoavat toisistaan. Jälkivaiheessa solu alkaa jakautua ja molemmilla puolilla on kromosomin perintöaines.
   
4. loppuvaihe (telofaasi): Loppuvaiheessa tumakotelo muodostuu molempien puoliskojen ympärille ja syntyy perimmältään kaksi samanlaista tumaa ja uutta solua.

6. Solujen perusrakenne

5. Entsyymit

• Entsyymien tehtävä on nopeuttaa solujen kemiallisia reaktioita ja nopeuttaa hajoamista.
  
•  Entsyymejä on esimerkiksi ruoansulatusentsyymit, jotka nopeuttavat ruoan hajoamisen ja mahdollistavat energian saannin.

•  Entsyymit ovat tyypillisesti proteiineja, mutta myös RNA-molekyylit voivat olla entsyymejä, jolloin puhutaan ribotsyymeistä.
  

Proteiinin primääriräkenteeksi kutsutaan aminohappojärjestystä. Sekundäärinen rakenne puolestaan muodostuu, kun aminohappoketjut kiertyvät spiraalille tai laskostuvat (useissa proteiineissa tosin esiintyy molempia muotoja).

Tertiäärirakenteessa sekundäärirakenteen "korkkiruuvi" tai laskos kiertyvät vielä pallomaisiksi möykyiksi tai pitkiksi kuiduiksi.

3. Solukalvo

Kaikkien eliöiden soluja ympäröi solukalvo.

Kasveilla voi olla sen lisäksi myös soluseinä. 

Solukalvolla on tärkeä tehtävä: 

- Tukee ja suojaa

 - Valikoi aineita mitä pääsee soluun ja pois

 - Pitää solun kasassa. 

- Monien kemiallisten reaktioiden tapahtuma

 - Viestienvälittäjä

2. Solun toiminta ja energia

Fotosynteesi ja Kemosynteesi

Foto: Viherhiukkasten tehtävä on sitoa valoenergiaa. Fotosynteesiin tarvitsee auringon valon energiaa. Kasvit pystyy viherhiukkasten avulla muuttamaan valoenergian energiaksi. Fotosynteesissä kasvit muodostaa sokeria ja happea. Kasvit, syanobakteerit ja levät pystyvät fotosynteesiin.




Kemo:
Kemosynteesi on energian sitomista ilman auringonvaloa. Esimerkiksi valtamerten syvänteissä joissa elää arkkeja ja bakteereja pystyvät tuottamaan energiansa kemosynteesin avulla eli käyttävät hyväkseen energiaa jota ne vapauttavat hapettamalla epäorgaanisia yhdisteitä. Vapautuneen energian avulla ne valmistavat vedystä ja hiilidioksidista hiilihydraatteja.











Foto:

6H₂O + 6CO₂ + valo → C₆H₁₂O₆ (glukoosi) + 6O₂

Kuusi molekyyliä vettä H₂O ja kuusi hiilidioksidia CO₂ muodostavat glukoosin lisäksi kuusi happimolekyyliä.

Kemo:

CO₂ + O₂ + 4H₂S → CH₂O + 4S + 3H₂O

jossa syntyy hiilihydraattia (CH₂O), vettä ja puhdasta rikkiä.

1. Solu

• Solut jaetaan solurakenteensa perusteella kahteen eri ryhmään: tumallisiin ja esitumallisiin.

•  Tumallisilla on tuma ja ne ovat suurempia kuin esitumalliset, niillä on useita soluelimiä ja niillä on monimutkaisempi rakenne. Esimerkiksi eläinsolu ja kasvisolu. 

Eläinsolu

Kasvisolu

• 
  

•  Solujen sisältämä DNA määrää solun toimintaa. Solun toiminta perustuu kemiallisiin reaktioihin.
  
  
  
  
  
  
  
  
  
  
• Kaikki eliöt muodostuu soluista.
  
• Esitumalliset on tosi pieniä, niiden rakenne vaihtelee pallomaisesta spiraaleihin. Niillä ei ole tumaa. Esimerkiksi bakteerit ja arkit.

Esitumallinen